Suhteellista

Valmis

Haluaisitko sinä tulla valmiiksi? Saada elämän järjestykseen, elämäntarinan ojennukseen, palikat paikoilleen. Jos se on kutsumuksesi, mene ihmeessä sitä kohti! Minä yritin, eikä siitä seurannut sitä, mitä tavoittelin.

Valmiiksi saamisen vaatimus nimittäin uhkasi siirtää elämässäni syrjään mahdollisuuden pieneen skuuttiremonttiin: dekin vaihtoon, laakereiden öljyämiseen ja tangon irroittamiseen niin, ettei siihen tarvita voimaa, vaan taitoa. Niinpä ikkunoiden pesu ei tullut valmiiksi, mutta kahteen sydämeen jäi jälki äidin ja pojan yhdestä hyvästä yhteisestä hetkestä.

Unelma valmistumisesta sai väistyä myös silloin, kun avautui mahdollisuus lähteä pyöräilemään ja tehdä kivilajilöytöjä Saimaa Geoparkissa. Yhdessä hihitellä valkoiseen kiveen ihan ilmiselvästi piirtyvälle äkäiselle laamalle. Ei ollut koti ulos lähtiessä tiptop. Äidin ja tyttären suhteessa sen sijaan vahvistui yhteys, ja sukupolvien hankalien suhteiden taakka työntyi jälleen kauemmas historiaan.
Ystävän viisaus toi raskaisiin elämänkokemuksiin sen näkökulman, ettei kaikkea tarvitse hyväksyä tai ymmärtää. Voi myös olla hyväksymättä ja ymmärtämättä. Tuhahdella Jumalan suuntaan, että kehtasitkin tämänkin vielä lastata polulleni. Hän kyllä kestää, myös tuhahtelut ja salamoinnin.

Ei keskeneräisyyden hyväksyminen tarkoita sitä, että täytyisi lakata ponnistelemasta, heittäytyä lepäämään laakereillaan tai madaltaa rimaa. Tavoitteet ja ponnistelu tekevät ihmiselle hyvää. Niin tekee sekin, että voi iloita ja nauttia matkasta, joka on vielä kesken. Tulla sillä lailla valmiiksi, ettei tähtää aina sinne jonnekin, vaan on omalla paikallaan tässä ja nyt.

Maija Haaparanta
sairaalapastori