Hengellinen elämä, Seurakuntatyö

Sairaalapappi on kaikkien pappi

Sairaalapastorit Maija Haaparanta ja Sari Reinikainen

Sairaalapastorit Maija Haaparanta ja Sari Reinikainen Mikkelin keskussairaalan Hiljaisessa huoneessa.

Sairaalapastorit Maija Haaparanta ja Sari Reinikainen tekevät työtä kirkon sairaalasielunhoidossa. Työtä tehdään potilaiden, omaisten ja henkilökunnan auttamiseksi, tukemiseksi ja lohduttamiseksi elämän suurissa muutoksissa, vakavissa sairastumisissa ja kuolemassa.

Sairaalasielunhoito on terapeuttisorientoitunutta tukea, jonka tehtävänä on potilaan auttaminen oman elämänsä syvempään ymmärtämiseen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämä sairaalasielunhoito on moni-ammatillista yhteistyötä, jota tehdään yhteistyössä muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon, järjestöjen, eri uskontokuntien ja uskonnollisten yhdistysten sekä vapaaehtoisiksi kouluttautuneiden kanssa.


– Teemme työtä jokaisen ihmisen omaa vakaumusta kunnioittaen. Ihmisiltä ei kysytä heidän uskonnollisesta suuntautumisestaan tai vakaumuksestaan, mikäli he eivät itse halua tuoda sitä esille. Olemme kaikkia ihmisiä varten.

sairaalapastori maija haaparanta


Haaparannan työympäristönä on Mikkelin keskussairaala. Ihmisten vastaanottamiseen sairaalapapeilla on oma työhuone.

– Kohtaamme ihmisiä työhuoneen lisäksi osastoilla ja kodeissa.

Potilaita, heidän omaisiaan ja sairaalan henkilökuntaa varten keskussairaalassa on myös erillinen, äänieristetty huone, joka tarjoaa ympäristön rauhoittumiseen sairaalan hulinan keskellä. Huoneen nimenä onkin kuvaavasti Hiljainen huone.


– Rauhallisuus ja kiireestä huolimatta pysähtyminen siten, että kohtaa aidosti ihmisen, on tässä työssä tärkeää.

sairaalapastori sari reinikainen

Reinikainen työskentelee Moision psykiatrisessa sairaalassa.

– Jumalasuhde ja henkisyys näkyvät voimakkaammin Moisiossa. Henkinen väkivalta on saattanut murtaa ihmisen. Koetaan huonommuutta ja syyllisyyttä. Ollaan armottomia itseä kohtaan, kertoo Reinikainen.

Auttamistyössä keskustelut ovat tärkeitä, vaikka samat asiat purettaisiinkin mielen pohjalta aina uudelleen.

Sari Reinikainen työskentelee Moision psykiatrisessa sairaalassa.


Sielunhoidollista tukea annetaan potilaiden ja heidän läheistensä lisäksi myös lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle. Sairaalapastorit kohtaavat työssään hyvin erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä.

– Erityisesti lasten ja nuorten kuolemantapaukset tuntuvat epäoikeudenmukaiselta ja herättävät monenlaisia tunteita ja kysymyksiä sekä läheisissä että hoitohenkilökunnassa.

Kuoleman kohtaaminen on usein raskasta, olipa missä elämänvaiheessa tahansa. Kuolemakin saapuu monella eri tapaa.

– Rauhallisessa saattohoidossa olevissa kuoleman läheisyys synnyttää usein halun peilata elettyä elämää ja käydä sitä läpi läheisten sekä pappien kanssa. Sen sijaan äkillinen kuolema on shokki, joka ravistelee läheisten elämää ja heidän arvomaailmaansa, pohtii Haaparanta.

Hän on huomannut, että on hyvin paljon yksilöstä kiinni, haluaako kuolemaa käsitellä yksin vai yhdessä muiden kanssa.

– Sairaalapappien työssä näkyy myös se, että ihmiset käsittelevät kuolemaa ja tulevat sen suhteen niin sanotusti valmiiksi eri aikaan: kuoleva itse saattaa olla kuolemansa kanssa jo varsin sinut, kun läheisten on sitä vielä vaikeaa hyväksyä tai toisinpäin.

Mikkelin keskussairaalassa on kappeli, jossa pidetään siunaustilaisuuksia. Sinne mahtuu saattoväkeä noin kaksikymmentä henkilöä. Lisäksi kappelissa järjestetään vainajan katsomisia ja saattohartauksia. Molempiin voi halutessaan pyytää paikalle sairaalapapin.

Hengellisiä tilaisuuksia kuten ehtoollisia ja hartaushetkiä järjestetään sairaaloissakin.

– Pidämme myös rippikouluja sekä sairaalakoulun opetuksen yhteydessä että psykiatrisella osastolla tarpeen mukaan. Rippikoulut ovat tavallisesti yksityisrippikouluja, ja niin kuin rippikouluun kuuluu, ne päättyvät konfirmaatioon eli yhteiseen juhlaan.

Molemmat sairaalapapit kertovat olevansa unelmatyössään, jossa yhdistyy vakaumus, erilaisten ihmisten kohtaaminen ja heidän auttamisensa.

– Ihminen on loputtoman mielenkiintoinen. Jokainen meistä on erilainen yksilö. Työn merkityksellisyys kompensoi sen raskautta. Toki omasta hyvinvoinnista ja ilosta elämässä on tärkeää pitää huolta, toteaa Haaparanta.

Teksti ja kuvat: Sofia Flygare

Klikkaa tästä ja katso video, joka kertoo sairaalapastorien työstä!