Suhteellista

Suuret saappaat

Muistatko sellaista aikaa, kun olit lapsi, ja laitoit jalkaasi liian suuret saappaat? Huomaakohan kukaan? Miten näillä mennään eteenpäin? Hups! Oho! Auts! Polveen ja kyynärpäähän tarvitaan laastaria. Vissiin täytyy mennä hitaammin ja miettiä askeleita tarkemmin. Jess! Nyt tämä sujuu. Kivaa!

Aloin hiljattain ihmetellä, mihin saappaani katoavat eteisestä. Kun ihan varmasti ne siihen omalle paikalleen laitan. Sitten huomasin ikkunasta, että lapsi lontsuttelee pitkin pihaa saappaani jalassaan. Unohtaa sitten palauttaa ne paikoilleen. Hymyilin, ja muistin lapsuuteni kesiä äidin puukengissä. Niillä oli sitten vaikea kulkea! Aluksi. Kesän lopussa olin jo vanha tekijä. Myös rappusissa.

Mökkikäytössä minulla on viisi numeroa liian suuret saappaat. Ne kuuluivat aikoinaan isoveljelleni. Kun hyppään hänen saappaisiinsa, tunnen hänet ja hänestä huokuvan turvan lähelläni. En enää itse asiassa edes huomaa, miten suuret saappaat todellisuudessa ovat. Ne jalassa olen opetellut fileoimaan haukia, hakkaamaan halkoja ja työntämään venettä vesille.

Liian suurten saappaiden symboliikka on hieno. Ne jättävät kasvun varaa. Haastavat kävelemään uudella tavalla. Heittävät nurin, jos yrittää mennä niillä ”niin kuin aina ennenkin”. Uskalla tarttua uusiin haasteisiin ja pukea jalkaasi liian suuret saappaat. Uskaltaudu sellaisiin askeliin, jotka eivät ole sinulle entuudestaan tuttuja. Tekee hyvää oppia uutta ja kiinnittää huomio asioihin, joita on tottunut pitämään itsestään selvinä.