Suhteellista

Rakasta!

”Rakastaminen ei ole sitä, että annat rikkauksiasi, vaan että paljastat toisille heidän aarteensa, heidän lahjansa ja arvonsa, ja luotat heihin ja heidän kykyynsä kasvaa.” - Jean Vanier

Suoriuduimme hiljattain ystäväni kanssa Kulttuuri-kaveritriathlonista. Lajeina olivat kolmisenkymmentä kilometriä pyöräilyä, puoli tuntia uintia tai vesijuoksua sekä illallinen loistoseurassa kuohuviinin kera. Aikaa tähän kaikkeen meni noin neljä ja puoli tuntia, ja siitä kolmen tunnin ajan urheilimme.

Ensimmäisessä ylämäessä totesin hiljaa mielessäni, että kaikkeen sitä ihminen ryhtyy. Heti perään vastasin päivittelevälle itselleni, että niin ryhtyykin. Anna mennä vaan, ja ajattele mukavampia juttuja. Useaan otteeseen suorituksemme aikana puhuimme yhdessä siitä, että eipä tulisi ryhdyttyä, jos ei olisi kaveria rinnalla ja kirittämässä. Yksin olisi helpompaa olla lähtemättä tai ainakin päästää itsensä helpommalla.

Tämä ei ole kirjoitus siitä, että kaikkien ihmisten pitäisi suorittaa, haluta elämässään enemmän ja kurotella korkeammalle. Se, mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille. Sen kuitenkin soisin jokaiselle, että sisimmässä olisi rakastetuksi tulemisen kokemuksia.

Se, että tulee nähdyksi omana itsenään, ja toinen ihminen hyväksyy sen, syleilee sitä ja nostaa näkemästään esiin helmiä ja timantteja, se on rakkautta. Rakastaminen on meidän tehtävämme Jumalan luomina ja lunastamina ihmisinä. Rakkautta ei ole tehdä toisesta ihmisestä itsensä jatketta tai suojamuuria, omien tarpeiden täyttäjää tai rahia, jonka päällä seisomalla kuvittelee itsensä pidemmäksi. Ihminen on liian arvokas hyväksikäytettäväksi. Rakkaudettomuudenkin saa anteeksi, mutta kun sellaisen tunnistaa, kannattaa antaa arvokas lahja itselleen: halu kasvaa toiseen suuntaan, rakkauden suuntaan.

Maija Haaparanta
sairaalapastori