Kirja-arvostelu

Avaran armon kaipuuta

Sain luettavakseni Herättäjä- yhdistyksen vuosikirjan Siipeis suojaan – herännäiskirjoituksia 2018- 2021. Olin itselleni täysin vieraan ja uuden kirjasarjan teoksen edessä. Tämä oli suorastaan noloa, onhan vuosikirjoja ilmestynyt jo lähes kuudenkymmenen vuoden ajan, kuten sain ensilehdiltä lukea?

Herättäjä- yhdistyksen aluesihteeri Urpo Karjalaisen toimittama kirja kokoaa kansiinsa kirjoituskokoelmia ja puheita kolmen viimeisen vuoden ajalta, niin herättäjä- kuin etäherättäjäjuhliltakin, verkkoseuroista ja teologiapäiviltä.

Kiintymys

Kokoelman kolahtavimpia seurapuheita itselleni, kahden pojan äitinä, oli Hanna Tuuran 24.1.2021 Ylivieskassa pitämä seurapuhe. Hän puhuu siinä kiintymyssuhteesta, jota kaipaamme ensin lapsena vanhempiimme ja myöhemmällä iällä lajitovereihimme sekä Jumalaan.

On tutkittu, että kiintymyssuhde toteuttaa neljää periaatetta: halu olla lähellä, erossa hätääntyminen, turvasataman kokeminen ja lohdun saamisen odotus. Usein jokin näistä tekijöistä kokee elämän varrella kolauksia ja luottamuksen korjaaminen vaatii rakkautta. Sinä riität, sinä kelpaat, minä näen sinut. Etkö kaivannutkin tätä vastausta lapsena vanhemmiltasi, aikuisena lähimmäiseltäsi, rukoillessasi Jumalaltasi?

Kaipaus

Samainen rakkauden kaipuu, ikävä ja nähdyksi tulemisen tarve nousi esille useammassa kirjan kirjoituksessa ja puhuttelivat minua syvästi. Petra Perttulan kommentti: ”Ei mitään hätää. Kyllä Mestari meidät löytää”, oli mieleenpainuvimpia sitaatteja kirjan sivuilta. Korona-ajallekin sijoittuvat puheet kuvasivat hyvin sitä pimeää, jossa välillä kuljemme itse kukin, ja ehkä pohdimme, näkeekö minua kukaan?

Ikävöimme yhteyttä toisiimme ja Jumalan läsnäoloa elämässämme. Saatamme tehdä pyhiinvaelluksia, kuin esi-isämme, etsiä Jumalaa kuin autiomaasta, janota hänen armoaan, kaivata lohduttavaan syliin kuin pieni lapsi.

Armo

Hieno sanapari ”avara armo” toistuu ja koitan painaa sen mieleeni, että se jäisi omaankin aktiiviseen sanavarastooni. Kirja oli minulle erittäin positiivinen yllätys ja huomasin, miten toisenlainenkin kaipuu nousi sydämestäni. Kaipuu yhteisiin kokoontumisiin; hetkiin, joissa näin puhuttelevia puheenvuoroja pääsisi kuulemaan nykysanaston mukaisesti livenä.

Luettunakin ne nousevat mieleeni kerta toisensa jälkeen uudelleen ja huomaan pohtivani armon ikävää. Sanonkohan minä lähimmäisilleni tarpeeksi usein: Sinä riität, sinä kelpaat, minä näen sinut. Senhän minäkin haluaisin kuulla.

siipiesi suojaan kirja