Yhteys on valinta
Yhteys on valinta
Papin päästä

Yhteys on valinta

Viimeisen vuoden aikana ihmiset ovat hajautuneet kukin omiin oloihinsa. Olojen vapau-tuessa joudumme opettelemaan yhdessäoloa uudestaan. Sisällämme voi jäytää edelleen pelko siitä, että rokotettuinakin olemme toisillemme uhka. Joskus taas mietin, miten lähelle sitä uskaltaa toista ihmistä lähestyä. Ihmisistä on tullut hyvinkin tarkkoja oman reviirinsä ja yksityisyytensä puolesta. Toisaalta monet ovat aika estottomia oman elämänsä avaamisessa julkisuudelle. Normien ja roolien rikkomiseen jopa rohkaistaan. Kukapa kaipaisi enää jäykkää pappia?

Nykyajassa voi silti unohtua, miten toisen ihmisen kanssa pitää käyttäytyä. Sivistyneet ihmiset ovat aina miettineet sanojensa ja tekojensa seurauksia. Se, mikä näkyy elokuvissa ja netissä, ei aina toimi oikeassa elämässä. Varsinkin miehet, joita on usein siunattu suuremmalla fyysisellä voimalla, voisivat miettiä voimiensa suuntaamista uudelleen. Herrasmiehet ovat häviävä luonnonvara. En tiedä millaista miestä nykynainen kaipaa rinnalleen, mutta herkkä ja vastuullinen mies kelpaa kellä vaan! Kysyin kerran vaimoltani, milloin rakastat minua eniten? Silloin kun olet hämilläsi, kuului napakka vastaus!

Seurakunta oli alun perin hämillään olevien oppilaiden joukko, joiden käytös muuttui radikaalisti helluntaina. Ihmispelon sijaan tuli ilo ja halua totella Jumalaa. Tämän seurauksena opetuslapset joutuivat sen ajan yhteiskunnassa luupin alle, mutta mikä tärkeintä, evankeliumi meni eteenpäin. Kun opetuslapset löysivät yhteyden Kristuksessa toisiinsa, maailma oli haastettu.

Yhteydenrakentajia ei ole koskaan liikaa. Yhteyttä voi ja pitää rakentaa moneen suuntaa. Aina yhteys on valinta ja päätös. Se ei tarkoita, että ajattelisimme kaikesta samalla tavalla, vaan että meillä on sama päämäärä. Vain keskustelun kautta ymmärrämme toisiamme. On toki tilanteita, joissa yhteys ei enää ole mahdollista. Vaikeista ihmisistä ei tieten tahtoen pidä pyrkiä eroon, sillä juuri heiltä voimme oppia eniten. Erilaiset ihmiset haastavat myös omat perusteemme.
Kristittyjen yhteydenpuolesta kannattaa nähdä vaivaa, koska sen takana lähetyskäsky ja Jeesuksen ylipapillinen rukous ” että he yhtä olisivat”. Jeesus tiesi tehtävämme haasteellisuuden. Itse olen iloinnut rakkaudesta, jota voi kokea yli seurakuntarajojen ja surrut sen säröilystä omassa kirkossamme.

Uskovien yhteydessä on silti kaksi periaatetta, joista ei kannata tinkiä. Keskitymme siihen, mikä yhdistää emmekä kiistele siitä, mikä erottaa. Toiseksi emme kalastele toisen seurakunnan jäseniä. Jos joku ei usko, tehtävämme on rukoilla ja vasta sitten kertoa hänelle evankeliumi. Seurakuntayhteyden valitseminen jää sitten hänen asiakseen.

Markku Liukkonen
Haukivuoren aluekappalainen