Uusia kasvoja seurakunnassa
Uusia kasvoja seurakunnassa
Parasta työssäni on lapset. Nuo pienet ihmeet, sanoo Sallanoora Paajanen.

Uusia kasvoja seurakunnassa

Seurakuntalaisten avuksi on kevään ajaksi otettu lisävoimaa. Määräaikaisiksi palkattiin kolme juuri vihittyä pappia sekä lastenohjaaja.

Sallanoora Paajanen

Sallanoora Paajanen

Aloitin lastenohjaajana ja töiden ohella suoritan yhteisöpedagogiopintoja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Työpaikkana seurakunta on tuttu ennestään, joten tänne oli helppo tulla. Iloisesta vastaanotosta tuli tervetullut ja kotoisa olo.

Parasta työssäni on ehdottomasti lapset. Nuo pienet ihmeet, joiden kasvua ja kehitystä saa tukea, sekä olla lapselle läsnä turvallisena aikuisena. Lasten kyky antaa välitöntä ja rehellistä palautetta omasta työstä on mahtavaa ja sitä arvostaa isosti tässä hommassa. Työkavereiden tuki ja tsemppaus on ollut myös aivan huikeaa, kiitos siitä heille!

2 uusia kasvoja minna

Minna Kyrkkö

Mikkeli oli minulle aivan uusi tuttavuus, mutta ihastuin kaupunkiin ja sen ihmisiin heti. Sanoin miehelleni, että tuonne päätyisin mielelläni. Ilokseni näin kävi! Minulla on 30-vuotinen työhistoria ravintola-alalla. Viimeksi ravintopalvelupäällikkönä Tampereen kaupunkilähetyksessä (TampereMissio). Teologian opinnot suoritin Helsingin yliopistossa 2017–20.

Tuomiokirkkoseurakunta vaikuttaa todella mukavalta. Vaikkakin nyt kanssakäymiset ovat aika vähäisiä, moni lämmin ja aito kohtaaminen on jo jäänyt sykähdyttävinä mieleen. Ensimmäiseksi hämmästyin seurakunnan suuruudesta. Ihmisten kohtaaminen ja työn merkityksellisyyden kokemus on parasta. On etuoikeutettua saada olla mukana elämän käännekohdissa, niin iloissa kuin suruissa sekä välittää Jumalan rakkautta ja armoa.

Olen kolmen lapsen vähän höpsähtänyt mummu. Innostun helposti uusista asioista ja rakastan hyviä keskusteluita sekä sukkien kutomista. Tietyllä tavalla kudon saajalle niihin mukaan hyviä ajatuksia, rukouksiakin.

Sari Reinikainen

Sari Reinikainen

Mikkelin hiippakunnasta avautui vuoden sijaisuus sairaala-sielunhoidosta. Se on ollut ammatillinen unelmani opintojen alusta lähtien. Olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja ennen teologian opintojani työskentelin terveydenhuollossa sekä kolmannen sektorin palveluksessa, Suomen Syöpäyhdistyksessä. Teologian maisterina olen tehnyt sijaisuuksia sairaalasielunhoitoon Helsinkiin ja Raumalle, kokemusta on Oulustakin.

Mikkelissä kiinnitti huomion työkavereiden lämmin ja ystävällinen vastaanotto. Työ sairaalasielunhoidossa haastaa kohtaamaan ihmiset erilaisten kriisien keskellä, mutta juuri ihmisten vierellä viipyminen ja kulkeminen on työssäni parasta.

Ystävät sanoisivat, että minut tunnistaa huumorintajusta ja värikkäistä tarinoista. Tunnustan, että voin katsoa samoja vanhoja elokuvia yhä uudelleen, koska ne ovat minulle ikuisesti ensi-iltoja! Erityisesti pidän vanhoista kotimaisista, kuten Komisario Palmu - trilogiasta (ei ole tarvetta uusille versioille!) Samoin voin lukea tai kuunnella Mika Waltarin tuotantoa aina uudelleen, kertausmielessä.

Timo Kangas

Timo Kangas

Valmistuin viime joulukuussa teologian maisteriksi ja päätin myös vaihtaa alaa. Olen edelleen helsinkiläinen ja perheeni asuu Helsingissä, missä käyn vapaapäivinä. Kasvatustieteiden maisterina ja luokanopettajana olin pitkään Helsingin kaupungilla. Sitä ennen työskentelin Kansan Raamattuseuran opiskelijatyöntekijänä Jyväskylässä.

Ihmiset Mikkelissä ovat olleet ystävällisiä ja avuliaita. Tuomiokirkkoseurakunta on tuntunut työpaikalle, johon on ollut helppo tulla. Täällä on työlleen omistautuneita ihmisiä. Parasta työssäni on ollut tapaamani seurakuntalaiset, savolainen välittömyys miellyttää. Toivon, että voitaisiin taas järjestää messuja, jumalanpalveluksia ja muita tilaisuuksia. Pastorin työ on mielestäni parhaimmillaan kontaktilaji. Harrastan kuntoliikuntaa, taidetta ja olen innostunut kokkailemaan kotona.