Tuuli kasvoillasi
Tuuli kasvoillasi
Papin päästä

Tuuli kasvoillasi

Kevät on mielenkiintoista aikaa. Toisia lisääntyvä valo ja toimeliaisuus ahdistaa, mutta monet saavat siitä uutta virtaa. Itse avasin elämäni ensimmäisen kerran silmäni maaliskuussa 1968. En muista siitä mitään, mutta siitä lähtien olen ollut kevätihminen. Tippuvat räystäät ihastuttavat. Aurinkolaseja alkaa kaipailla. Kuorma-autokortin ajoin aikoinaan keväällä talvikelissä. Siitä ei kyllä enää ollut juurikaan hyötyä, kun tässä hiljattain kirkkoreissulla ajoin kiireessä lumipenkkaan. Minulle tuntematon Essoten hoitaja jakoi ystävällisen koiransa kanssa harmini. Timo-suntio ja Jorma-seurakuntalainen vetivät auton taas tielle.

Keväällä luonto uudistaa itsensä. Aluksi tuntuu, ettei tapahdu mitään. Vanha kansa luotti kesän tuloon ja kylvi jo maalis-huhtikuussa monenlaista siementä ikkunalaudoillaan. Esikylvö jouduttaa satoa. Luoja on antanut meille järjen myös niissä asioissa, joissa luonto toimii omalla ajallaan.

Kevät tulee kuitenkin myös rytinällä. Föhntuuli voi tuoda äkisti lämmintä ilmaa lännestä. Lumet saattavat sulaa viikoissa, vaikka jäiden lähtemistä pitäisi odotella Etelä-Savossa vappuun asti. Kevään etenemistä kannattaa seurata ja omia havaintojaan jakaa, vaikka kaverin kanssa. Nykypuhelimilla saa hienoja kuvia.

Voiko ihminen uudistua luonnon lailla? Moni varmasti toivoo, että meistä vielä olisi johonkin. Uskoa omiin kykyihin ja voimavaroihin koetellaan silti joskus. Kevätväsymys on tuttu oire. Toisinaan kaikki sujuu helposti, välillä ei saa aikaan mitään. Luoja on tarjonnut meille nyt ainutlaatuisen mahdollisuuden pysähtyä. Moni työn uuvuttama seurakunnan työntekijä on levännyt. Vapaaehtoisuus on muuttanut vähän muotoaan. Toivottavasti olet silti pitänyt silmäsi auki ja oppinut jotain uutta.

Uudistuminen ei tarkoita, että meistä tulee jotakin muuta, vaan ”tule sellaiseksi kuin olet”. Toisaalta en aina tiedä, millainen olen, ellen uskalla kysyä sitä Luojalta. Elämä tarjoaa monia ihanteita, jotka eivät sovi juuri meille. Onneksi ihmisenä olemista voi opella koko elämän ajan. Kaikki alkaa kuitenkin pysähtymisestä sen äärelle, mikä on nyt tärkeää. Minulle se oli lumipenkassa lähimmäisten apu.

Mitä jos tänään olisimme vain iloisia siitä kaikesta, mitä meillä on! Mukavaa kevättä!

Markku Liukkonen
Haukivuoren aluekappalainen