Seurakunnan tulisi olla yhteisö, jossa kaikilla on hyvä olla
Seurakunnan tulisi olla yhteisö, jossa kaikilla on hyvä olla
Ison seurakunnan kirkkoherra ehtii harvoin istua toimistossaan.

Seurakunnan tulisi olla yhteisö, jossa kaikilla on hyvä olla

Uudessa työssään kirkkoherra Arja Huuskonen iloitsee ihmisten kohtaamisista ja työn monipuolisuudesta. Arjen kiireiden keskellä hän ammentaa hengellistä ravintoa Raamatusta sekä musiikista.

Tuomiorovasti istuu oman työhuoneensa sohvalla ja näyttää rauhalliselta. Jos kiirettä on ollut, niin se ei ainakaan välity haastattelussa. Tässä hetkessä on hyvä ja rauhallinen olo. Ensimmäiset viikot uudessa työssä ovat olleet kiireisiä mutta mukavia.

– Alku on ollut oikein mukava. Odotin innolla, että pääsen aloittamaan työt. Paljon on tullut tietysti informaatiota, mutta on ollut hienoa, kun on ollut joukko ihmisiä ympärillä opastamassa uusissa asioissa, Arja Huuskonen kertoo.

Mikkeli on jo ennestään tuttu

Arja on tuttu osalle seurakuntalaisia jo aiemmilta vuosilta. Hän on työskennellyt Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa vuosina 2005–2007. Paluu tutuille kulmille on sujunut helposti.

– Tosi paljon helpottaa se, että on paljon tuttuja kasvoja. Sekin helpotta, että tietää ja tuntee paikkoja, ettei ole ihan hoo-moilasena, että minnekkä tässä mennään, Arja nauraa.

Arja siirtyi Mikkeliin Pihtiputaan ja Kinnulan kirkkoherran tehtävästä. Hänelle tärkeintä esimiehen tehtävässä on huolehtia siitä, että työyhteisö toimii.

– Työyhteisö tulee ensimmäisenä. On tärkeää, että työntekijät voivat hyvin ja kaikki työt hoituvat. Lisäksi yhteispeli on tärkeää, silloin kaikki sujuu juohevasti. Se on peruslähtökohta, josta sitten pystyy keskittymään muuhun.

Tuomiorovastin työt ovat moninaiset

Arja nostaa yhtenä kirkkoherran tehtävistä esiin ihmisten kohtaamiset.

– Aiemmassa kirkkoherran työssä tein kaikkea mahdollista laidasta laitaan, tämä on enemmän puhtaasti hallinnollista työtä, joista kyllä pidän kovasti. On ihanaa, että tässä on myös paljon ihmisten kohtaamista.
Uusi tuomiorovasti ajattelee, että seurakunnan on hyvä olla avoin yhteisö kaikille, eikä ketään tule rajata pois.

– Se on oikeastaan toive ja ihanne, että seurakunta olisi kaikkien kokema koti. Seurakunta olisi niin läheinen ja työntekijät niin tuttuja, että olisi helppoa lähestyä seurakuntaa. Varmasti monelle tämä on hyvä yhteisö ja täällä on hyvä olla, mutta monille seurakunta on vieras. Itselleni on tärkeää, että seurakunta olisi seurakuntalaisten oma, että meillä on sellaista toimintaa, johon olisi helppo tulla, kuvailee Arja.

Yritetään yhdessä olla toiveikkaita

Koronarajoitusten keskellä tuomiorovasti ikävöi monen seurakuntalaisen tavoin yhteisiä jumalanpalveluksia ja yhteistä ehtoollista, mutta hän näkee tässä tilanteessa myös jotakin positiivista:

– Ajattelen, että vaikka tämä onkin kurja asia, niin se myös yhdistää. Se koskee meitä kaikkia. Olemme kaikki samassa veneessä. Yritetään yhdessä selvitä ja ollaan toiveikkaita, että pian koittaa aika, jolloin kaikilla on rokotus ja päästään mukaan jumalanpalveluksiin ja seurakunnan toimintaan.

Arjen ja koronakurimuksen keskellä tuomiorovasti ammentaa hengellistä ravintoa rukouksesta ja virsien veisaamisesta.

– Yhdessä kokoontuminen, rukous tai pieni hartaus virkistää. Myös oma hiljentyminen on tärkeää ja tietysti normaalioloissa yhdessä veisaaminen. Mutta nyt kun sitä ei ole, niin hengellisyyttä voi hoitaa, vaikka lukemalla Raamatun tekstejä. Ei hengellinen ravinto ole välttämättä pelkästään Raamatun tekstien lukemista. Se voi olla vaikkapa kaunis kappale tai jotakin muutakin. Ajattelen myös, että kaikki hyvät kohtaamiset luovat positiivisuutta.

Faktaa

  • Tuomiorovasti Arja Huuskonen aloitti Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa helmikuun alussa
  • Uudessa työssä hän iloitsee ihmisten kohtaamisesta ja työn monipuolisuudesta
  • Hän ammentaa hengellistä ravintoa Raamatusta ja virsien veisaamisesta