Lasten ja nuorten parissa yli kolmekymmentä vuotta
Lasten ja nuorten parissa yli kolmekymmentä vuotta
Kohtaamispaikka

Lasten ja nuorten parissa yli kolmekymmentä vuotta

Kari ”Kapa” Kovanen on syntyperäinen mikkeliläinen. Hän on työskennellyt Mikkelin seurakunnissa kunnioitettavat 32 vuotta nuorisotyönohjaajana.

– Aloitin kerhonohjaajana ja isosena maaseurakunnassa jo nuorena, hän muistelee.

Myönteiset kokemukset seurakunnasta sekä lapsilta ja nuorilta saatu palaute ratkaisi alavalinnan. Kovanen opiskeli Pieksämäellä nuorisotyönohjaajaksi ja tuli Mikkelin maaseurakuntaan töihin vuonna 1988. Sillä tiellä hän on pysynyt.

Parasta lasten ja nuorten kanssa työskentelyssä on Kovasen mukaan ollut vapaus suunnitella ja toteuttaa työtään. Hänestä on ollut hienoa, kun perheiden lapsia on päässyt tuntemaan pienestä kerholaisesta pitäen aina isosvuosiin saakka.

– Rippikoululaisia on jo toisen sukupolven edustajia, hän muistelee.

Kovasen mukaan hienoa on ollut erityisesti leirien pitäminen. Hän piti aikanaan mm. isä-poikaleirejä, joita muistelee lämmöllä. Myös erilaiset kerhot vuosien varrella ovat jääneet mieleen.

– Porukkaa tulee leireille ja se on mahtava homma. Leirityö on pysynyt vuosien mittaan aika samana. Lapset ovat aina innokkaita!

Millaisia suunnitelmia miehellä on eläkepäiviin?

– Pitäisi tehdä pientä pintaremonttia sisällä ja ulkona. Lisäksi harrastan kirpputoreja eli kierrätän myymällä ylimääräistä tavaraa. Odotan myös kesää ja mökkeilyä.

Lopuksi Kapa haluaa kiittää työkavereitaan nuorisotyön tiimissä sekä päättää haastattelun sanomalla terveisiä seurakuntalaisille: Moikkaillaan, kun tavataan!

Hauskoja sattumuksia leireillä

Ruunaniemen leirillä oli iltaohjelmassa nuotiolla makkaranpaistoa. Noin 10-vuotias poika kertoi kurjasta viikosta kotona. Äiti oli joka päivä pakottanut siivoamaan huoneen, että se jäisi siistiin kuntoon leiriviikonlopuksi. Pojan mielestä se oli niin väärin, kun tonttu kävi joka yö sotkemassa sen uudelleen!

Kerran tultiin Partaharjun leiriltä Mikkeliin päin noin Haukivuoren maaseudun kohdalla. Leiriläinen soitti kotiin ja sanoi, että matkalla ollaan. Vanhempi kysyi: Missä kohdin olette tulossa? Poika vastasi: Tässä peltojen kohdalla!