Ensikertalaisen havaintoja kirkolliskokouksesta
Ensikertalaisen havaintoja kirkolliskokouksesta

Ensikertalaisen havaintoja kirkolliskokouksesta

Kirkolliskokouksen tehtävänä on päättää kirkon oppia ja kirkon työtä koskevista keskeisistä linjauksista. Se päättää myös kirkon hallinnosta ja taloudesta. Nopeasti muuttuva yhteiskunta haastaa kirkon kankeaa ja hidasta päätöksenteko- ja toimintakulttuuria. Asioita on totuttu tekemään niin kuin aina ennenkin.

Kirkolliskokouksessa on puhuttu pitkään kirkon hallinnon keventämisestä. On tehty selvityksiä, mutta ne eivät ole muuttuneet päätöksenteossa riittävän nopeasti käytännön teoiksi. Julkisuudessa kirkolliskokous on ollut esillä säännöllisesti avioliittokysymyksen osalta. Kirkolla on siis omat ”sotensa”. Toki pian vuoden kestänyt koronavuosi on osoittanut, että käytännön työssä kyetään erittäin nopeisiinkin toiminnan muutoksiin. Ruohonjuuritasolla kirkon toiminta on ketterää.

Kirkkoa rakennetaan tulevaisuuden aikuisille

Oma havaintoni on se, että kirkolliskokouksessa on meneillään sukupolven vaihdos. 1980- ja 1990-luvulla syntyneet edustajat tuovat mukanaan oman tapansa käsitellä ja keskustella asioista. He eivät enää kuulu niin vahvasti kirkollisiin herätysliikkeisiin kuin vanhemmat sukupolvet. Ei pelätä käydä keskustelua vaikeistakaan asioista. Kokemusta arvostetaan, mutta ei ylhäältäpäin katsomista. Asiat pitää perustella hyvin. On suostuttava tasavertaiseen vuorovaikutukseen.

Ruohonjuuritasolla kirkon toiminta on ketterää.

Täysistunnon lisäksi edustajat työskentelevät valiokunnassa. Itse teen työtä suhteellisen uudessa tulevaisuusvaliokunnassa. Ajattelen, että tässä työskentelyssä auttaa kirkon ja yhteiskunnan historian tuntemus, teologian tuntemus sekä tämän ajan ilmiöiden havainnointi tutkimusten, median ja hiljaisten signaalien avulla. Kirkkoa rakennetaan tämän päivän lapsille, jotka ovat tulevaisuuden aikuisia.

Olen oman hiippakuntani edustaja

Miltä kirkolliskokous sitten vaikutti näin ensikertalaisen silmin? 109 edustajan joukko on varsin kirjava. Sama edustaja voi kuulua moneen erilaiseen ryhmään. Olet oman hiippakuntasi edustaja. Olet pappi tai maallikko. Saatat kuulua johonkin kirkkomme herätysliikkeeseen tai olet puolueen jäsen. Edustat maaseutua tai suurta kasvukeskusta. Edustajia lokeroidaan liberaaleihin, konservatiivisiin tai maltilliseen keskilinjaan. Yhteiskunnasta tutut vahvat jakolinjat ovat siis tuttu ilmiö myös kirkolliskokouksessa.

Kirkolliskokous luo isot suuntalinjat kirkolle, johon kuului vuoden 2020 lopussa 3,7 miljoonan jäsenentä. On tärkeää, että 109 edustajan joukko kykenee keskustelemaan ja ennen kaikkea kuuntelemaan eri tavalla ajattelevaa. Keskusteleminen ja kuunteleminen voivat välillä turhauttaa, mutta ne ovat tapoja luotsata näinkin isoa kirkkoa eteenpäin.

Itse suhtaudun kirkon tulevaisuuteen positiivisesti. On pidettävä katse riittävän kaukana tulevaisuudessa ja jalat tukevasti maassa.

Faktaa

Eija Juuma on ollut kirkolliskokousedustaja vuodesta 2020, siellä hän on tulevaisuusvaliokunnan jäsen. Samana vuonna hän tuli hiippakuntavaltuustoon. Juuma aloitti seurakuntapastorina 2008 ja oli vuosina 2013-21 esimies- ja hallintotehtävissä. Aiemmalta koulutukseltaan Eija on kirkon nuorisotyönohjaaja ja diakoni. Juuman juuret löytyvät Kuusamosta, mutta hän on asunut Mikkelissä vuosituhannen vaihteesta asti.

Harrastuksina Eijalla ja aviomiehellä ovat liikkuminen metsässä maastopyörällä, suksilla ja jalan sekä lukeminen. ”Arvostan yksinkertaista elämää, kiireettömyyttä ja rehellisyyttä.”