Elämänpolku, Nuoret

Opri Tiusanen asuu maalla ja hoitaa mummoja

Lähihoitaja ja hieroja Opri Tiusanen Anttolasta.

Opri Tiusanen viihtyy maalla ja tykkää lähihoitajan työstä. Kuva: Kari Rossi

Pari vuotta sitten lähihoitajaksi ja viime vuonna hierojaksi valmistunut
Opri Tiusanen käy töissä Anttolan palvelukeskuksessa ja pyörittää sivutoimista hieronta-alan yritystä. Töiden lisäksi Tiusanen käy salilla, ajaa prätkällä, tekee käsitöitä, kerää marjoja ja sieniä, ulkoilee ja käy kalassa. Draivia riittää!

Tiusanen asuu lapsuudenkodissa vanhempiensa kanssa maaseudulla Anttolan Ylivedellä. Tiusanen näkee maalla asumisessa paljon hyviä puolia.


– Luonto tarjoaa hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Maalla on enemmän tilaa elämälle. Saa olla rauhassa. Maalla on myös paljon turvallisempaa. Maalla saa oikeaa lähiruokaa, kun on oma kasvimaa. Järvistä saa kalaa ja metsästä riistaa. Ja lisäksi maallahan ihminen on onnellinen.

opri tiusanen

Moottoripyörällä ajaminenkin johtuu maalla asumisesta. Jos lapsena halusi lähteä jonnekin kotipihaa kauemmas, ainoa vaihtoehto oli polkupyörä.

Teini-ikäisenä Tiusanen alkoi ajaa mopolla. Siitä olikin luontevaa siirtyä moottoripyörään. Omaa pyörää Tiusasella ei vielä ole, mutta vanhempien 500-kuutioista punaista Hondaa hän voi lainata ihan milloin vain.

Oma auto piti hankkia, koska hoitotyö on vuorotyötä ja työmatkaa on kuusitoista kilometriä.

Työyhteisössä letkeä meininki

Hoitoalalle lähteminen oli luonteva valinta Tiusaselle. Ilmiselvästi hän viihtyy alalla, pitää työstään ja nauttii onnistumisen kokemuksista. Hoitoalalla on hyvä työllisyystilanne ja jatkokouluttautumiseen on paljon tarjolla vaihtoehtoja. Palkkatasokin on Tiusasen mielestä hyvä. Mutta tärkeintä hänelle on työpaikan huumoripitoinen ilmapiiri, rento meininki ja empaattiset työtoverit.

Hoitoalalla empatiakyky on oleellinen osa ammattitaitoa. Empatiaa voi harrastaa myös työyhteisössä.

– Huomioidaan muiden elämäntilanne. Jos jollakin on vaikeaa, autetaan. Jos jollain on paha mieli, ollaan tukena siinä, kehuu Tiusanen työtovereitaan.

Erityisesti hän kehuu esihenkilöään.

– Meillä on kyllä maailman paras pomo. Tukee, auttaa ja huolehtii työntekijöiden hyvinvoinnista!

Nuorena lähihoitajana Tiusanen tulee hyvin toimeen konkareiden kanssa. Hän haluaa kehittyä työssään ja on siksi valmis oppimaan uutta kokeneemmilta työtovereilta. Hän on myös ilahtunut siitä, että hänellä itsellään on paljon annettavaa konkareille. Sekin kannustaa, että konkarit avoimesti kuuntelevat koulun penkiltä tullutta nuorta hoitoalan ammattilaista.

Tiusanen kokee hoitotyön palkitsevana. Hänestä merkityksellistä on se, että voi auttaa vanhuksia sellaisissa arkisissa asioissa, joita he eivät itsenäisesti pysty hoitamaan.

Kuva Anttolan Neitvuorelta
Näkymä Anttolan Neitvuorelta. Kuva: Sari Leppänen

Tulevaisuus ei pelota

Opri Tiusanen näkee tulevaisuutensa myönteisenä ja visioi elämäänsä toiveikkaasti. Eräs varteenotettava vaihtoehto on lähteä ammattikorkeakouluun opiskelemaan jotain sosiaali- ja terveysalaan liittyvää. Myös päätoimiseksi yrittäjäksi ryhtyminen on mahdollista.

Rippilahjaksi saatua ristiä Tiusanen kantaa arvokkaasti. Hän arvelee, että voisi olla mukana seurakunnan toiminnassa, esimerkiksi vapaaehtoistyössä. Alakouluikäisenä hän oli usein lasten leireillä Susiniemen leirikeskuksessa ja kävi rippikoulun jälkeen isoskoulutuksen.

Noihin vaiheisiin liittyy myös hetken kestänyt harrastajamuusikon ura. Ystävien bändissä tarvittiin rumpalia. Niinpä Tiusanen tarttui kapuloihin ja lähti mukaan esiintymään. Keikkaa heitettiin muun muassa seurakunnan tilaisuuksissa.

Teksti ja artikkelikuva: Kari Rossi

Kuuntele Opri Tiusasen podcast!