Kirkonmenot tutuksi

Luodut, te Herraa kiittäkää

Syksyistä viljaa

Sadonkorjuumessu Ristiinan kirkossa su 25.9. klo 13.00–14.30. Sadonkiitosmessu Pitäjänkirkossa su 2.10. klo 13.00–15.00 ja Anttolan kirkossa su 2.10. klo 10.00. Tervetuloa!

Elokuun alkupuolella olen pyörälenkeillä pysähtynyt useasti katselemaan Olkkolanniemen viljapeltoja. Tuleentuva viljapelto kertoo lähestyvästä syksystä ja pian puitavasta viljasadosta. Maanviljelijät osaavat kertoa, millaisen satokauden tämä vuosi on tuonut tullessaan. Muutamia vuosia sitten olin työreissulla Kokkolassa. Tuolla reilun 600 kilometrin edestakaisella automatkalla katselin myös viljapeltoja. Ne olivat surullisen näköisiä. Oli paljon lakoontunutta viljaa. Kesä oli sateinen ja osa sadosta jäi pelloille. Mietin silloin hiljaa mielessäni, että sata vuotta sitten vastaavanlainen kesä olisi saattanut tarkoittaa pahimmassa tapauksessa nälkää ja puutetta monessa mökissä ja torpassa.

Joka syksy useassa seurakuntamme kirkossa vietetään sadonkorjuunmessua. Kirkkoon tuodaan satokauden tuotteita: viljaa, leipää ja puutarhatuotteita, jotka siunataan. On tärkeää, että kirkoissa vietetään sadonkorjuunmessua. Sadon siunaamisella on symbolinen merkitys. Se muistuttaa, että puhdas ja hyvä ruoka ei ole itsestäänselvyys. Se on suuri kiitoksen aihe.

Sadonkorjuumessu johdattaa meidät isojen kysymysten äärelle. Riittääkö ruokaa kaikille maapallon ihmisille? Millaisia vaikutuksia pandemia ja Venäjän hyökkäysota saavat aikaan ruuantuotannossa ja jakeluverkostolle? Ajetaanko ruuantuottajat kohtuuttomaan tilanteeseen? Kuinka paljon minä olen valmis maksamaan puhtaasta ja lähellä tuotetusta ruuasta? Mitä ilmastokriisi tuo tullessaan? Mitä yksilö voi tehdä vai voiko tehdä mitään? Onko kuluttajan rooli tullut tiensä päähän? Mikä sen vaihtoehto olisi?

Kristinuskossa on ollut aikoja, jolloin ihmisen tarpeita on ylikorostettu. Tämä on osaltaan johtanut luonnonvarojen tuhoamiseen. Tärkeintä on ollut ihmisen hyvinvointi ja sielujen pelastuminen. Ympärillä oleva luomakunta on ollut vähemmän tärkeä. Aivan kuin olisi unohtunut, että pelastus koskee koko luomakuntaa.

Kristinuskossa on havahduttu siihen, että ihminen, luonto ja Jumala elävät suhteessa toisiinsa. Ihmisenä olen osa luontoa. Jotta ihminen voi kokea hyvinvointia ja pelastuu, on myös luonnon voitava hyvin. Tämä liikehdintä ei ole ominaista vain protestanttisille kirkoille. Maailmalaajuisen katolisen kirkon johtaja paavi Fransiscus otti jyrkästi kantaa ympäristökriisiin vuonna 2015 julkaistussa kiertokirjeessä Laudato si´(Ole ylistetty).

Tiesitkö, että suomalaiset viettivät ylikulutuksen päivää jo 31.3. Se tarkoittaa, että silloin suomalaiset olivat kuluttaneet laskennallisesti osansa maapallon uusiutuvista luonnonvaroista vuoden 2022 osalta. Lapsuudesta on jäänyt mieleeni isäni opetus. Hän sanoi, että luonnonvaroja ja -antimia tulee käyttää kohtuudella. Ihmisen ei pidä olla ahne. Tuo pohjoisen ihmisen opetus ei ole menettänyt merkitystään.

Eija Juuma
seurakuntapastori

”Päivästä päivään, äiti maa,
ruokkia jaksat, kukoistaa,
kiitä Herraa! Halleluja.
Vihreys ruohon heräävän,
kypsynyt voima hedelmän,
kiitä Herraa, kiitä Herraa!
Halleluja, halleluja, halleluja.”

virsi 455, 4. säkeistö