Varjellaan luomakuntaa!
Varjellaan luomakuntaa!

Varjellaan luomakuntaa!

Kirkon ympäristödiplomi on ollut Mikkelissä käytössä jo liki 20 vuotta. Tuorein auditointi tehtiin vastikään. Diplomin uudet vaatimukset uskotaan täytettävän selvästi.

Seurakunta ympäristötalkoissa

Ympäristödiplomi on paitsi koko kirkon yhteinen ympäristöjärjestelmä, myös tunnus. Ne myönnetään käyttöön seurakunnille, joissa ympäristöasiat on huomioitu kriteereiden mukaisesti. Pelkän oman ilmoituksen perusteella seurakunta ei diplomia saa, vaan sitä haetaan viiden vuoden välein. Hakemisen jälkeen toimet tarkastutetaan ulkopuolisen henkilön auditoinnilla. Kirkko tavoittelee ympäristödiplomia kaikille seurakunnille vuoteen 2025 mennessä.

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnalla on ollut vuonna 2001 lanseerattu ympäristödiplomi jo vuodesta 2003 saakka eli Mikkelissä tunnus saatiin aivan Suomen ensimmäisten seurakuntien joukossa. Uusi hakukierros on juuri tehty. Seurakunnan ympäristötoimikunnan jäsen, diakonissa Mari Ylönen luottaa siihen, että diplomi saadaan Mikkeliin tälläkin kertaa.

– Auditoijakin kiitteli, että olipa mukava käydä tällaisessa konkariseurakunnassa, jossa on jo pitkään tehty hyvää työtä. Erityistä kiitosta saimme esimerkiksi hiilijalanjäljen pienentämisestä lämmityksen sekä sähkönkulutuksen osalta ja vaikkapa luomuruuan osuuden kasvattamisesta.

– Meillä on jo pitkä kokemus ympäristön huomioimisesta. Asioihin on kiinnitetty huomiota jo 1990-luvun alusta alkaen. Moni aiemmin ”viherpiiperryksenä” pidetty toiminto on nykyisin jo normi, eikä mikään erillinen ympäristöteko, Ylönen ynnää mainiten esimerkkinä biojätteen lajittelun.

Ympäristöteot jo arkipäivää

Erityisesti nuorempi sukupolvi on elänyt koko elämänsä niin, että tämänkaltaiset ympäristöteot ovat arkipäivää. Myös päättäjät ovat jo tottuneet siihen, että kaikessa päätöksenteossa ilmasto- ja ympäristövaikutukset nousevat esiin.

– Mutta onhan meillä työtä edelleen sen kanssa, että kaikki työntekijät ja luottamushenkilöt kokisivat ympäristötyön tärkeänä. Ja myös siinä, että viranhaltijoiden vaihtuessa näiden ohjekansioiden lisäksi niin sanottu hiljainen tieto siirtyy varmasti seuraavillekin tekijöille.

”Diplomi saatiin jo vuonna 2003.”

Ympäristödiplomiin liittyy ympäristökäsikirja, johon on kerätty seurakuntia varten konkreettisia toimintaohjeita, sekä samalla diplomin vaatimuksia. Käsikirjasta on juuri ilmestynyt uusi painos.

– Suurin muutos edelliseen tulee kirkon tavoitteesta olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Sillä on iso vaikutus lähes kaikkiin vaatimuksiin, mutta erityisesti seikkoihin, jotka vaikuttavat hiilijalanjälkeen.

Tulevaisuudessa siintää suositus saada tiekirkkojen yhteyteen sähköautojen latauspisteet, Ylönen listaa kehityskohteina. Tämä Polku-lehtikin painetaan hiilineutraalisti ja on merkin arvoinen.

Energiasäästöillä pienempi hiilijalanjälki

Mikkelissä seurakunta on vuosien varrella ottanut suuria askeleita hiilijalanjäljen pienentämisessä esimerkiksi lämmitysenergian osalta.

– Erittäin suuria energiankulutuksen säästöjä ja fossiilisen polttoaineen käytön vähentämistä on tullut muuttamalla leirikeskukset öljylämmityksestä maalämpöön. Lisäksi sähkönkulutusta on pystytty vähentämään esimerkiksi valaistuksen ja ilmastoinnin automatiikalla.

Ympäristötekojen takana on luonnollisesti paljon suurempi motivaattori kuin se, että muutaman vuoden välein saadaan diplomi ja sen tunnus.

– Se on tärkeä periaate, että varjellaan luomakuntaa. Tässä kannattaa aina huomioida sekin, että jos me ylikäytämme omaa osuuttamme maapallon resursseista, niin se rasittaa erityisesti niitä ihmisiä, jotka jo ennestään ovat kaikkein huonoimmassa asemassa.

– Sen lisäksi, että säästämme ja varjelemme ympäristöä omille jälkeläisillemme, meidän tulisi muistaa kantaa myös globaalia vastuuta. Ja elää niin, että kaikilla luomakunnassa on edellytykset hyvään elämään, Ylönen summaa.

Kirkko hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä

Suomen evankelisluterilainen kirkko on asettanut itselleen tiukan tavoitteen. Kaikkien seurakuntien tulisi toimia niin, että vuoteen 2030 mennessä kirkko voi julistautua hiilineutraaliksi toimijaksi. Hiilineutraalius tarkoittaa, että seurakuntien kasvihuonekaasupäästöt ovat yhtä suuret kuin niiden omistamien maiden hiilinielut, tai että päästöt kompensoidaan. Käytännössä pääpaino on kiinteistöjen kaasupäästöjen vähentämisessä.

– Tämä on koko kirkkoa ajatellen kova, mutta ilman muuta toteutettavissa oleva tavoite. Meillä Mikkelissä ollaan jo hyvässä tilanteessa, ja uskoisin, että kunhan saamme yhteismitalliset työkalut ja laskurit käyttöön, niin voimme jo tulosten valossa saada hiilineutraalin seurakunnan ”leiman”, sanoo diakonissa Mari Ylönen.

– Määrätietoinen työ vaikkapa lämmitysratkaisuissa ja turhista kiinteistöistä luopumisissa näkyy tässä. Mutta laskennallisessa hiilineutraaliudessa auttaa myös hiilinieluina toimivat seurakunnan merkittävät metsä- ja suoalueet, joita meillä on suojeltunakin yli 100 hehtaaria. Tavoitteena on tietysti se, että itse toiminta on hiilineutraalia, eikä vain niin että siihen päästään laskennallisesti, Ylönen muistuttaa.