Teatteri herättää, lohduttaa ja vapauttaa
Teatteri herättää, lohduttaa ja vapauttaa
Marjaana Viitanen on kulkenut Mikkelin Teatterin pääovesta satoja kertoja.

Teatteri herättää, lohduttaa ja vapauttaa

Jouluevankeliumi on kuin hyvä näytelmä: samaistuttavat henkilöhahmot, ristiriita sekä erikoinen näyttämö, jopa kuoro!

– Meillä kotona laulettiin jouluna paljon. Koko perhe harrasti musiikkia, kertoo Marjaana Viitanen, Mikkelin teatterin näyttelijä.

– Sieltä se esiintymisvietti varmaan lähti, hän pohdiskelee. Isä soitti pianoa ja veljet muita instrumentteja. Joululauluista yksi rakkaimpia on Ahti Sonnisen ”Rauhaa, vain rauhaa”. Siitähän joulussa onkin kyse: rauhoittumisesta, yhdessä olosta ja ehkäpä joulun sanomankin pohdiskelusta. Perhe oli niin tunteikasta, että usein joku koskettava laulu keskeytyi, kun piti itkeä tirauttaa väliin.

– No, tämä nykyinen ammattihan on vähän samaa, tunteisiin ja kokemuksiin sukeltamista, sanoo Viitanen ja nojaa taaksepäin mietteliäästi.

– Kyllä se aika perinteistä joulua oli. Aattoaamuna saunottiin, laitettiin ruoat ja tehtiin muut valmistelut. Haettiin joulukuusi. Me lapset katsoimme heti seitsemältä television lastenohjelmat: Lumiukon ja disneyt. Joulumusiikki soi koko ajan radiosta tai levyiltä. Koko sakilla pelattiin sitten illalla mm. korttia.

– Siinä porukassa yhteiset seurapelit eivät todellakaan olleet hiljaista touhua, nauraa Viitanen.

Viitanen istuu ryhdikkäänä kahvilan pöydässä ja muistelee. Katsoo välillä ikkunasta ulos ja näkee menneisiin jouluihin.

– Kun minulla oli jo omakin perhe, sukulaiset tulivat meille. Isossa tuvassa oli lähes kaksikymmentä ihmistä. Siinä oli sellaista yhteishenkeä. Ulkoiltiin ja kuusikin löytyi metsästä. Luettiin jouluevankeliumi, kuten tapana on. Syötiin. Käytiin tietysti haudoilla.

Muutos on keskeistä

Teatterissa kun rakentaa roolia, joutuu pohtimaan näytelmän syvintä olemusta, sanoo Marjaana Viitanen.

– Usein teema ja se mitä sanotaan tai tehdään ei ole ydin. Kappaleen ”salaisuus” voi olla jotain muuta, mikä paljastuu myöhemmin.

– Jouluevankeliumihan on kuin kuvaelma, arvelee Viitanen. Se on kirjoitettu näytelmänomaisesti, kuin valmis teatterikappale. Viitasen mielestä kyseessä on kaunis luomistarina; joulun lapsi, uusi elämä syntyy. Siinä myös hyvyys voittaa pahuuden. Henkilöhahmot ovat samastuttavia, tavallisia ihmisiä pelkoineen, ihmetyksineen ja arjen toimintoineen. Jeesus-lapsi tuo iloa ja valoa sekä toivoa maailmaan!

”Kyse on kehityskertomuksesta, jossa lopulta silmät avautuvat.”

Parhaillaan Viitanen tekee Minna Canthin ”Papin perhe” -näytelmää. Uudelleen sovitetussa kappaleessa hän esittää pappia.

– Pastori Henriikka Waltari on vanhan liiton naisia. Hänellä on syvä vakaumus, kuinka kristityn tulee toimia. Ristiriitojahan siitä syntyy, kun Henriikka haluaa painostaa muut oman näkemyksensä kannalle. Kyse on kuitenkin kehityskertomuksesta, jossa lasten kapinan kautta silmät avautuvat. Vähän kuin jouluevankeliumissa valaistuminen, rakkaus ja suvaitsevaisuus voittavat. Kuten enkelit laulavat: ”Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”.

Viitanen kertoo, että ”Papin perheessä” saatetaan kyllä järkyttääkin katsojaa. Uudessa versiossa pappi on siis nainen ja näyttämö on nykyaikaa. Mutta kieli on vanhaa Minna Canthin ajalta. Tästä syntyy mielenkiintoinen kontrasti. Jyrkkyys muuttuu lopulta hyväksynnäksi, sanoo Marjaana Viitanen.

Näyttelijän työ on vaativaa

– Näytteleminen onkin aika vaikeaa. Pitää sukeltaa roolihenkilön maailmaan, hänen tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Kuitenkin lavalla on oltava ammatillinen kontrolli siitä, mitä on tekemässä. Jos alkaa pohtia kotiasioita, voi pudota roolista ulos. Kun oma veljeni kuoli, oli raskasta vetää samana iltana kolmen tunnin näytelmä. Yleisön palaute kannustaa ja auttaa jaksamaan.

– Minähän aloitin jo lapsena lavaesiintymiset mm. Mikkelin oopperayhdistyksessä. Siellä oppi, että hetkeen heittäytyminen ja vuorovaikutus vastanäyttelijöiden kanssa kantavat rampin yli. Pitää olla myös rytmitajua eli taimaus kohdallaan.

Marjaana onkin musikaalinen, hän soitti muun muassa viulua ja laulaa paljon.

Viitanen sekoittaa kahvia voimakkaasti, nostaa katseensa kupista ja pohtii:

– Ehkä se yhteismusisointi ja esiintymisvietti ovat osaltaan perua seurakuntaleireiltä sekä koulun kuoroista ja näytelmistä. Näyttelijän tulee olla hassutteluun taipuvainen ja avoin kaikelle uuden oppimiselle! Hän hörppää loput lattet yhdellä siemauksella ja naurahtaa päälle.

p teatteri herattaa 2kuva

Viitanen pappi Waltarin roolissa.

Marjaana Viitanen

  • näyttelijä Mikkelin teatterissa
  • viimeisin rooli Kokki ”Älä pukeudu päivälliselle” -farssissa
  • kaksi lasta ja mies sekä koira
  • kotoisin Mikkelistä, paluumuuttaja 1995
  • soittanut viulua ja laulanut oopperakuorossa
  • kirkkovaltuuston jäsen