Kaveria ei jätetä
Kaveria ei jätetä
Papin päästä

Kaveria ei jätetä

Sota-aika vaikutti suuresti maamme elämään. Myös nykymuotoisen kansankirkon perustukset luotiin juoksuhaudoissa.

Veteraanien tunnuslause; ” kaveria ei jätetä”, on ohjannut maamme kehitystä yhteisvastuullisempaan suuntaan. Pienemmässä mitassa Haukivuorella vaikuttaa isänmaallishenkinen ryhmä, Veteraanilaulajat, joka yleensä laulaa itsenäisyyspäivänä sankarihaudoilla. Omaisten pyynnöstä he laulavat sotiemme veteraanien ja lottien arkun ääressä Veteraanin Iltahuudon.

Sotasukupolven yhteistä, mutta raskasta kokemusta, me nuoremmat emme toivottavasti saa kokea. Silti veljien solidaarisuus ja oman maan arvostaminen puhuttelevat edelleen. Tutkimusten mukaan vielä 68 % suomalaisista omaa puolustustahdon aseellista konfliktia ajatellen. Yllätyin, ettei luku ollut suurempi? Mitä loput 30 % ajattelee tilanteesta, jossa maatamme uhataan väkivallalla vaikkapa sisältäpäin.

Ajat kuitenkin muuttuvat ja ihmisten verkostot kehittyvät. Jopa suvut joutuvat väistymään kaveripiirien tieltä. Kansallisuus, politiikka tai uskonto eivät enää ole ainoita yhdistäviä tai erottavia tekijöitä. Yhä useammat ovat alkaneet vaatia -omien oikeuksiensa lisäksi myös muille lisää oikeuksia. Veteraanien tunnuslause ”kaveria ei jätetä” on vaihtunut ajatukseen ”kaverille kans”! Edessämme voi olla lukemattomien oikeuksien viidakko, josta ei pääse läpi. Parempi toki olisi, että kukin puhuisi omasta puolestaan, eikä vain toisen puolesta. Maan hiljaisten ääni jää silloin vain kuulematta.

Millaisena näemme tulevaisuuden, riippuu siitä, millaisia unelmia meillä on. Jeesuksen ajan juutalaisilla oli unelma roomalaisista vapaasta Israelista. Mitä he saivat tilalle? Kuninkaan, jolle kelpasi myös aasi ratsuksi. Ja muutaman tavan ihmisen, joille uskottiin maailmaa muuttava sanoma. Minusta Jeesus osoitti tietä elämään, jonka ei tarvitse olla täydellinen. Myös totuudellisuus voi olla tyydyttävää elämää. Jeesus ei suostunut maalliseksi jako henkilöksi, vaikka sitä häneltä pyydettiin. Hänen tähtäyspisteensä oli muualla.

Jossain vaiheessa elämän jaettavat loppuvat. Voimamme ja elinpäivämme ovat rajatut. Meidän on tyydyttävä osaamme tai oltava ainakin hiljaa. Puhukoot silloin toiset puolestamme. Ehkä silloin veteraanien tunnuslause nousee taas uuteen arvoon. ” Kaveria ei kuitenkaan jätetä”. Oikeastaan sen sanoi Herran enkeli ilmoittaessaan suuren uutisen; ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme”. Eipähän enää tarvitse yksin hapuilla maailman pimeydessä.

Markku Liukkonen
aluekappalainen