Suhteellista

Jouluyön äidit

Olen etuoikeutettu, sillä saan elää sellaisten äitien rinnalla, jotka ovat äitejä mahdottomissa olosuhteissa. Äitejä, jotka huolehtivat lapsistaan vuosia vähäisillä tai olemattomilla yöunilla. Äitejä, jotka elävät jatkuvasti kuormittavissa olosuhteissa.

Kannattelevat, kantavat ja lohduttavat lapsiaan, joiden elämässä on paljon kipua. Äitejä, jotka hiljaisina ja yksinäisinä hetkinä tuntevat epätoivoa, pelkoa, väsymystäkin, mutta jotka lapsensa tähden kokoavat itsensä ja jaksavat.

Nämä äidit eivät kaipaa sitä, että sivusta taivastellaan, miten ihmeessä sinä jaksat. Eivätkä he kaipaa sen alleviivaamista, että tuon täytyy väsyttää. Myötätuntoa he kaipaavat. Kahvihetkiä. Syvää ystävyyttä. Olkapäitä. Suklaalevyjä. Nenäliinoja, paperisia ja ihmismäisiä. Että joku muukin sietää sen, ettei olosuhteiden helpottamiselle ole näköpiirissä loppua. Pysyy vierellä.

Lohduttaa, että Jumalan Pojan äiti on näiden äitien vertainen. Maria tietää ja tuntee tien, jolla synnytetään lapsi epävarmoissa olosuhteissa ja eletään mukana oman lapsen kärsimyksessä vailla mahdollisuuksia poistaa sitä. Sekin lohduttaa, ettei Jumala ole kuin ne ihmiset, jotka tarkastelevat tilannetta yläpuolelta ja itselleen turvalliselta etäisyydeltä.

Sekin on hyvä muistaa, että Jumala kestää vihan, joka äideissä nousee.

Jouluyön äidit eivät ole valinneet tietään, mutta tie on valinnut heidät. Luoja yksin tietää, miksi, mutta ei jätä heitä yksin. Siunaa heitä myös syvällä ilolla ja ronskilla huumorilla, joka vertaisille avautuu.

Maija Haaparanta
sairaalapastori