Terveisiä sinne taivaaseen!
Terveisiä sinne taivaaseen!

Terveisiä sinne taivaaseen!

Pyhäinpäivänä hautausmaat kylpevät kynttilämeressä. Pyhä hiljaisuus saa koskettaa hautausmaan käytävillä kulkevia. Aika pysähtyy. Itseäni puhuttelee suomalaisten hiljainen tapa juhlistaa pyhäinpäivää. Meksikossa riehaannutaan Dia de los muertosin karnevaalitunnelmaan ja Yhdysvalloissa Halloweenia tai oikeammin All Hallows´ Evening:a, kaikkien pyhien iltaa, keppostellaan karkkinyssyköiden kanssa. Mutta me suomalaiset olemme hiljaa. Siinä on jotakin äärettömän kaunista.

Kenelle sinä sytytät kynttilän tänä pyhäinpäivänä? Ketä sinä muistelet kynttilämeren loisteessa? Pyhäinpäivä kantaa mukanaan surua, mutta siihen liittyy myös kiitos, kiitos elämästä. On aika muistaa ja muistella kaikkia heitä, jotka ovat menneet jo ennen meitä. Pappina toivon usein, että uskaltaisimme rohkeasti surra, kun on surun aika sekä kohdata surevaa. Suru koskettaa jokaisen elämää jossakin vaiheessa. Lopulta se ei ole kenellekään vieras. Silloin sanat ”otan osaa” tai käden hipaisu kantaa surussa eteenpäin. Yhdessä tästä selvitään.

”Ketä sinä muistelet kynttilämeren loisteessa?”

Jeesus puhuu usein lapsista ja heidän tavastaan katsella maailmaa. Lasten vilpittömät oivallukset elämästä ja kuolemasta ilostuttavat usein myös hautajaisten keskellä. Omat lapseni ihmettelivät ”aarrearkkua” isoenon hautajaisissa ja erään kerran pieni tyttö kyseli äidiltään voisiko mummi ottaa kännykän mukaan taivaaseen, että voisi soitella päivän kuulumisia. Ehkäpä arkku olikin aarrearkku kuten erässä muistovärssyssä sanotaan: Heittäkää hiljaa arkulle multaa, siellä on mummi, siellä on kultaa. Meille jää kaipaus ja surukin, mutta Jeesuksen kautta myös toivo taivaasta.

Pysähdy siis tänä pyhäinpäivänä pyhän äärelle. Sytytä kynttilä, muistele rakkaitasi ja hihkaise lopuksi pikkutytön tavoin: terveisiä sinne taivaaseen!

Siunattua ja rauhaisaa pyhäinpäivää meille kaikille!

Mari Parkkinen
pastori