Seurakuntatyö

Kirkossa kuulutettu – kirkonmäellä kuiskuteltu

Hääpari riisisateessa vihkimisen jälkeen.

Kesä koittaa, häitä pukkaa. Ennen häitä vihkiparin täytyy pyytää avioliiton esteiden tutkintaa. Enää avioliittoaikomusta ei tarvitse ilmoittaa kirkossa, mutta silti monet pariskunnat tulevat kirkkoon kuuntelemaan ”kuulutuksia” – usein perheen ja suvun kanssa. Nykyään tuo kuuluttaminen useimmiten puetaan esirukouksen muotoon.

Sanonta kirkossa kuulutettu on peräisin ajoilta, jolloin pappi jumalanpalveluksen yhteydessä ihan oikeasti luki avioliittokuulutuksia ja muita virallisia ilmoituksia. Vielä 1800-luvulla avioliittokuulutuksia luettiin kolmena peräkkäisenä sunnuntaina morsiamen seurakunnan kirkossa. Kuulutusten lukemisella pyrittiin varmistamaan se, että viranomaiset ja paikkakuntalaiset ovat tietoisia aiotusta avioliittohankkeesta ja että avioliitolle ei löydy lakiin perustuvaa estettä. Annettiin siis reklamointimahdollisuus.

Aikanaan avioliittokuulutusten lisäksi kirkossa luettiin esimerkiksi maaherran tai nimismiehen määräämiä kuulutuksia. Luettiin etsintäkuulutuksia omille teilleen lähteneistä rengeistä. Ilmoitettiin hevosvarkaista. Kuulutettiin julkisista huutokaupoista. Niinpä 11.12.1856 Nurmeksen kirkossa luettiin muun muassa tämä nimismiehen antama pakkohuutokauppaa koskeva kuulutus: ”Maanantaina se 22 p. tätä kuuta tulee julkisen auktionin kautta pois myötäviksi 483 ruislyhettä Jänisahon mökissä ja Palojärven ruununmaalla, ja jotka kasvut on kihlakunnan oikeudelta tuomitut Ruunullen.”

”Jätetty yksi hevonen viime lauantaina kauppias M. Pauliinin pihaan, jonka oikia omistaja saa periä samasta talosta.”

jyväskylän kirkossa 18oo-luvulla luettu ilmoitus

Merkittävä osa kirkkokuulutuksista oli seurakunnan elämään liittyviä ilmoituksia. Uudenvuoden jumalanpalveluksessa luettiin edellisen vuoden tilastoja syntyneistä, kuolleista, avioliittoon vihityistä sekä seurakuntaan muuttaneista ja poismuuttaneista. Syntyneitten ja kuolleiden määriä vertailtiin. Ajan henkeen kuului, että syntyneistä lapsista kerrottiin erikseen, kuinka moni oli syntynyt avioliiton ulkopuolella. Kuulutuksilla kerrottiin tulevista jumalanpalveluksista, kinkereistä, rippikoulun pitämisestä ja muista kirkollisista tilaisuuksista.

Myös tavalliset kansalaiset saattoivat antaa papille luettavaksi henkilökohtaisia ilmoituksia. Jyväskylän kirkossa 1800-luvun lopulla luettiin tällainen ilmoitus: ”Jätetty yksi hevonen viime lauantaina kauppias M. Pauliinin pihaan, jonka oikia omistaja saa periä samasta talosta.” Eräs äiti Jyväskylän seudulta etsi kadonnutta poikaansa tällaisella kirkkokuulutuksella: ”Antti Matin poika Kemppainen jos hän on Jyväskylässä niin tulkoon ja ilmoittakoon itsensä timmerman Anders Öhmannin tykönä jälestä kirkon ajan. Hänen äitinsä etsii häntä murheellisella sydämellä.” Lähes samanlaisia ilmoituksia voi lukea nykyään sosiaalisesta mediasta.

Miksi aikanaan virallisia kuulutuksia luettiin nimenomaan kirkossa? Vielä 1800-luvun puolivälissä jumalanpalvelus oli kirjepostin ohella ainoa media, jonka kautta virallista tietoa voitiin välittää. Sanomalehtiäkin ilmestyi, mutta niiden levikki ei riittänyt kattavaan julkiseen tiedonvälitykseen. Sitä paitsi vielä 1800-luvun lopulla läheskään kaikki eivät osanneet lukea tai kirjoittaa. Koska jumalanpalvelus oli 1800-luvulla merkittävin yhteisöä kokoava tilaisuus, kirkossa kuuluttaminen oli luontevin tapa hoitaa tiedonvälitystä. Voidaankin todeta, että kirkko oli tuolloin ainoa toimiva media. Lisäksi jumalanpalveluksen jälkeen väki jäi usein kirkonmäelle vaihtamaan kuulumisia. Täten kirkko oli myös aikansa sosiaalinen media.

Teksti ja kuvat: Kari Rossi

”Antti Matin poika Kemppainen jos hän on Jyväskylässä niin tulkoon ja ilmoittakoon itsensä timmerman Anders Öhmannin tykönä jälestä kirkon ajan. Hänen äitinsä etsii häntä murheellisella sydämellä.”

kirkkokuulutus
Skannaa QR-koodi ja kuuntele Kirkossa kuulutettu -podcast.