Suhteellista

Juuret hyvän maaperässä

Onko oikeus iloita silloin, kun lähimmäisen elämässä on surua? Saako nauttia siitä hyvästä, mitä omassa elämässä on samaan aikaan, kun niin monet ihmiset sen mahdollisuuden menettävät? Missä vaiheessa läheisen kuoleman jälkeen voi taas nauraa, järjestää juhlat ja pitää hauskaa, jos siltä tuntuu?
Suuret ja pienemmät kriisit herättävät ihmiset kysymään: minkälaista elämää voi elää omien ja toisten ihmisten murheiden kanssa ja rinnalla? Syyllisyyteen ja soveliaisuuteen liittyvät kysymykset nostavat päätään. Ikään kuin oman elämän kietominen kärsimyksen huppuun auttaisi silloin, kun ihminen tai kansakunta kärsii.

Myötätunto on kaunista, mutta on tärkeää muistaa myös, ettei toisen ilo ole toiselta pois. Murhe tarvitsee rinnalleen iloa.

Tänä keväänä historia on jälleen toistanut itseään. Vihan ja tuhon voimat ovat päässeet valloilleen ja niiden estäminen on mahdotonta. Ikään kuin seuraisimme sivusta yhden kansan ristiinnaulitsemista. Helpottaa, jos voi tehdä jotain auttaakseen. Viisautta on auttaa tavalla, joka ei vaaranna omaa tai läheisten hyvinvointia.

Erityisesti silloin, kun maailmassa tai omassa elämässä riehuvat viha, kaunat ja tuhovoimat, tarvitaan vastapainoksi iloa, valoa ja hyvyyden vaalimista. Tarvitaan sitä, että kaikki, joilla siihen mahdollisuus on, juurruttavat itsensä entistä syvemmin hyvän maaperään. Se on vahva kannanotto sen puolesta, että hyvyys on pahuutta voimakkaampi. Lopulta hyvä voittaa.

Maija Haaparanta
sairaalapastori
Polku 2/2022