Suhteellista

Juuret hyvän maaperässä

Onko oikeus iloita silloin, kun lähimmäisen elämässä on surua? Saako nauttia siitä hyvästä, mitä omassa elämässä on samaan aikaan, kun niin monet ihmiset sen mahdollisuuden menettävät? Missä vaiheessa läheisen kuoleman jälkeen voi taas nauraa, järjestää juhlat ja pitää hauskaa, jos siltä tuntuu?
Suuret ja pienemmät kriisit herättävät ihmiset kysymään: minkälaista elämää voi elää omien ja toisten ihmisten murheiden kanssa ja rinnalla? Syyllisyyteen ja soveliaisuuteen liittyvät kysymykset nostavat päätään. Ikään kuin oman elämän kietominen kärsimyksen huppuun auttaisi silloin, kun ihminen tai kansakunta kärsii.

Myötätunto on kaunista, mutta on tärkeää muistaa myös, ettei toisen ilo ole toiselta pois. Murhe tarvitsee rinnalleen iloa.

Tänä keväänä historia on jälleen toistanut itseään. Vihan ja tuhon voimat ovat päässeet valloilleen ja niiden estäminen on mahdotonta. Ikään kuin seuraisimme sivusta yhden kansan ristiinnaulitsemista. Helpottaa, jos voi tehdä jotain auttaakseen. Viisautta on auttaa tavalla, joka ei vaaranna omaa tai läheisten hyvinvointia.

Erityisesti silloin, kun maailmassa tai omassa elämässä riehuvat viha, kaunat ja tuhovoimat, tarvitaan vastapainoksi iloa, valoa ja hyvyyden vaalimista. Tarvitaan sitä, että kaikki, joilla siihen mahdollisuus on, juurruttavat itsensä entistä syvemmin hyvän maaperään. Se on vahva kannanotto sen puolesta, että hyvyys on pahuutta voimakkaampi. Lopulta hyvä voittaa.

Maija Haaparanta
sairaalapastori

Polku 1/2022

Onko yhdellä ihmisellä väliä?

Vanhassa kertomuksessa kerrotaan ihmisestä, jonka työ on huolehtia laumasta lampaita. Hän kulkee lampaiden kanssa, kuljettaa niitä turvallisesti vaarallisissakin maastoissa ja huolehtii siitä, että lampailla on riittävästi ravintoa. Yöllä suojelee, ettei susi tule ja syö. Päivällä pitää lauman kasassa, myös ne, joilla on taipumus jäädä vähän jälkeen tai lähteä harhailemaan omille teilleen. Tuo ihminen tuntee lampaansa ja pitää niistä huolta.

Kertomuksessa kysytään: mitä tulee tehdä, jos yksi lammas eksyy laumastaan ja joutuu vaaraan? Onko yhdellä lampaalla ja sen katoamisella väliä? Vai riittääkö, että pitää huolta laumasta ja on tyytyväinen siihen, että kaikki lampaat noin suurin piirtein ovat kasassa?

Haittaako se, jos naapurista ei kuulu pitkään aikaan mitään? Tai jos kaveriporukasta yksi uupuu. Onko sillä väliä, jos kaikki eivät opi lukemaan? Tai jos kaikkia ei ehditä hoitaa? Haittaako se, jos elämään uupuneet jäävät oman onnensa nojaan?

Haittaa ja on sillä väliä. Ihmisellä on väliä. Kristillinen ihmiskäsitys perustuu jokaisen ihmisen arvoon Luojan omaksi kuvakseen luomana ja sen tähden kallisarvoisena ja rakkaana olentona. Sen tähden yhdestäkin täytyy pitää huolta. Yhtä pitää lähteä etsimään ja yhtä täytyy kantaa, jos se haavoittuu. Yhtä ystävää, perheenjäsentä, lähimmäistä, ihmistä. Huolehtimisesta kasvaa tunne, että minua rakastetaan ja olen tärkeä. Ja kun yksi on tärkeä, kukin vuorollaan, siitä kasvaa hyvinvointia koko yhteisölle ja yhteiskunnalle.

Maija Haaparanta
sairaalapastori